Pohdintoja

Tilapäivitys

image

“Pakkolomamme” alkaa olla lopuillaan: enää kolme yötä mantereella, sitten pääsemme laivamatkalle kohti koti-Teneriffaa. Ajatukset ovat jo kotiasioissa, enää kauempaa ei jaksaisi odotella. Loma on ollut silti hyvä, olemme nähneet ja oppineet monenlaista uutta.

Minulla on tullut seitsemän vuotta täyteen siitä, kun muutin pois Suomesta Teneriffalle. Niinpä olenkin pohdiskellut sitä, mitä olen saanut ja mitä menettänyt. Mietin silloin lähtiessäni, mitä tulen kaipaamaan Suomesta. Ihme ja kumma, en oikeastaan mitään muuta kuin tietysti läheisiä ihmisiä. (Lanttu ja puolukat, niitä ovat onneksi vierailijat tuoneet tuliaisiksi.) 🙂

Mitä olen saanut? Eternal primavera ja maailman paras ilmasto! Ihania uusia ystäviä niin kanarioista kuin suomalaisistakin. Vähemmän tiukkapipoisuutta ja leppeämmän suhtautumisen asioihin: asiat hoituvat ilman turhaa stressaamistakin. Elämäniloa, auringosta sitä taitaa säteillä.

Olen oppinut ymmärtämään, että kaikki ei ole niin kuin sanotaan. Vaikka jostakin asiasta luvataan soittaa huomenna, sitä soittoa ei yleensä kuulu. Kanariotkin kuulunevat kulttuureihin, joissa on vaikeaa sanoa ei.

Olen oppinut, että keskeyttäminen ja päälle puhuminen eivät ole huonoja tapoja, vaan kiinnostuksen osoittamista. Ja että vaikeneminen tulkitaan epäkohteliaaksi.

Joitakin asioita en ole oppinut ymmärtämään: esimerkiksi sitä, että espanjalaiset ja kanariot ovat yöeläjiä. Silloin kun me alamme tavallisesti nukkumaan, iltakymmenen aikoihin, paikalliset vasta “heräävät” ja lähtevät perhekunnittain ulos syömään. En tiedä millä ajalla he nukkuvat, lapsetkin ovat mukana iltaisin. Kaikenlaisia juhlia ja fiestoja ja ilotulituksia he rakastavat. Ja sitä, että puhutaan suureen ääneen ja melutaan.

Karnevaalit ja romeríat ja muut juhlat ovat ihmetyttäneet siinäkin mielessä, kuinka paljon paikallisen jaksavat nähdä vaivaa järjestelyissä ja esim. perinnepukeutumisessa. Vauvasta mummoon ja vaariin, ja nuoriso mukana.

Ruokaakin he rakastavat. Espanjalaiset ja kanariot juovat JA syövät. Jos ostat ravintolassa oluen tai viinilasin, saat yleensä jotakin naposteltavaa. Ruokaa ei sitten saa ravintoloissa klo 16 – 20. Tapaksia kyllä saa koko päivän, mutta ei ruoka-annoksia. (En puhu turistipaikoista.) Joissakin ravintoloissa kokit tulevat töihin lounasajan ja siestan jälkeen vasta klo 21.30. Yösyöntiinkään emme ole oikein tottuneet.

Virallisissa asioissa rakastetaan allekirjoituksia. Ehei, yksi ei riitä, vaan sopimuksien jokaiseen liuskaan on kirjoitettava nimi. (Vuokrasopimus, pankkiasiat, jne.)

Ihmisten ystävällisyys ja palvelualttius on yllättänyt. Kaupan kassat eivät täällä murjota, hellittelysanoja käytetään tuiki tuntemattomillekin, mi amor, cariño, mi hija…Poskisuudelmia annetaan mennen tullen ja palatessa! Täällä ei pelätä bakteereja tai viruksia.

Liikennekulttuuri on kohteliasta: jos ajattelet mennä suojatietä kadun yli, niin auto jo pysähtyy. Autoilijat ottavat huomioon toisensa ja päästävät sivukaduilta tulijat joustavasti mukaan liikenteeseen. Autot ovat kyllä melko ruttuisia kaikki! Parkkipaikoista on huutava pula kaikissa kaupungeissa ja vanhojen kaupunkien kadut ovat autoille tosi kapeita.

Espanjan kielellä (siis castellanolla) jo tulen toimeen, mikä on merkittävä asia minulle. Oppimista riittää kuitenkin vielä.

Toivon, että elämäni nykyiseen malliin jatkuisi Teneriffalla vielä pitkään!