Maalausintoa etsimässä

Tilapäivitys

pin

Olen etsiskellyt uutta maalausaihetta tai -teemaa täällä Puertossa kuljeskellessa ja omassa rauhassa “työhuoneella” ollessa. Jotain ihan uutta pitäisi löytyä. Ajatuksen ituja on kasvamassa, mutta vielä ne eivät pilkistä esiin. Täytynee ensin käydä Suomen reissu alta pois, jospa sitten löytyy.

Eräs maalauksenopettajani sanoi kerran, että päästäkseen prosessin alkuun, hänen täytyy ensin oleskella kolme päivää työhuoneella tekemättä mitään. Minä olen oleskellut nyt nuo kolme päivää. 🙂

P.S. Tuo Puerton Mona Lisa ja toinen stensil-naishahmo miellyttävät minua. Ja puut tietysti myös, edelleen.

Puertossa

Tilapäivitys

cas

Olen viikon “lomalla” Puertossa. – Orotavan taloa vartioi Securitas ja jardinero.

On pitkästä aikaa mukava kuljeskella tämän tutun pikkukaupungin katuja. Pysyttelin kuitenkin Ranillalla, enkä mennyt keskustan turistipaikkoihin. Uusia liikkeitä ja ravintoloita on tullut ja mennyt, mutta silmälle tuottaa iloa tämä vanhan kaupungin talojen värileikki.

Lämmintä on lähes kolmekymmentä astetta, Teide on calimausvan takana. Ihanan lämmintä. Nautin siitä, sillä ensi viikolla on vielä yksi matka tälle vuodelle: käynti Suomessa. Nuorellaparilla on siellä vielä hääjuhla, johon tietysti on mieluista mennä. Mutta miten tarkenee? Näinä vuosina lämpöön on jo tottunut ja alle 15 asteen lämmöt tuntuvat tosi kylmiltä.

Kahdeksan vuotta

Tilapäivitys

ocho

Tänään tulee kahdeksan vuotta siitä, kun muutin Teneriffalle. Kuinka nopeasti aika on kulunut! Viihdyn hyvin. Sitä olen miettinyt, sillä en kaipaa ollenkaan Suomeen muuten kuin läheisiä tapaamaan.

Toiseus. Se on ehkä syy tai seuraus siitä, etten ikävöi. Kerronpa nyt hieman itsestäni:
Olen aina kokenut toiseutta, muukalaisuutta. Synnyin Kemissä, mutta mitään kotipaikkaa tai suvun perintötilaa ei ole koskaan ollut. Aluksi asuimme vuokra-asunnoissa tai mummoloissa ja kun tulin kouluikään (ja äiti valmistui opettajaksi) muutimme Lappiin ja asuimme reilun vuosikymmenen kouluilla. Kesät ja lomat olimme mummoloissa. Talvet maalla ja kesät kaupungissa siis.
Opiskelemaan päästyäni muutin Ouluun, ja vaikka siellä vierähtikin yli 30 v, ei se ollut kotipaikka. Sieltä sitten, kun nuorimmainen täytti 18, äiti lähti maailmalle, Teneriffalle.
Tämä on koti nyt. Ja se toiseus, että olen “ulkomaalainen”, ei haittaa minua: toiseus on seurannut minua koko elämäni.

Kävijälaskuri ja papaya

Tilapäivitys

pap

Nyt asensin uuden kävijälaskurin tuohon sivupalkkiin. Mutta se alkaa nyt alusta! Menetin paljon yli 200 000 kävijää! Harmittaa.
Mutta elämässä täytyy kestää menetyksiä, ja tämä oli vain virtuaalimenetys, onneksi. (Arvostelen käyntikohteitani Tripadvisoriin, siellä saa virtuaalikunniamerkkejä ja niitä minulla on jo paljon. 🙂 )

Sitten papayasta. Olemme kasvattaneet pihassa papaijantainta jo ainakin vuoden. Se on vahvistunut ja varttunut ja kukkii, mutta ei tee hedelmiä, vaan pudottaa kukat pois. Menimme puutarhakauppaan kysymään, tarviiko se toisen taimen lähelleen. Myyjä, sama, jolta olemme ostaneet banaanintaimet, sanoi, että hän on kuullut niin monesti kahta eri tarinaa: 1) papaija tekee hedelmää yksin ja 2) papaija tarvii toisen kasvin lähelleen. Hän ei tiennyt, kumpi on totta. No, nyt kokeilemme kahdella.

Jos joku teistä lukijoista tietää, miten saisin kadonneet kävijät laskuriini, olisin iloinen tiedosta.

Ja jos joku tietää tämän papaija-asian, sekin ilahduttaisi.

Carretera general

Tilapäivitys

carr

Jos inhoaa moottoriteitä (niinkuin minä) ja haluaa hienoja näköaloja, kannattaa Puertosta La Lagunaan ajaa “vanhaa” tietä, carretera generalia, sitä, joka on ollut päätie ennen moottoritien rakentamista. Orotavasta tie menee pikkukylien kautta ja aluksi Titsa 101:n reittiä Santa Ursulan ja La Victorian kautta. Matanzassa sitten tuleekin ensimmäinen tenkkapoo, koska tie nousee ylös (-> Ravelo) ja siellä on paljon yksisuuntaisia osuuksia ja risteyksiä. Eikä maan tavan mukaan niin kovinkaan paljon suuntaviittoja. Mutta yrityksen ja erehdyksen metodilla osaa.

Loppureitti kulkee Ravelon (Sauzalin yläkyliä), Agua Garcian ja Ortigalin kautta pohjoisen kentän tienoille. Tällä reitillä pysytään koko ajan moottoritien yläpuolella.

No, me olemme ajaneet reitin ehkä parikymmentä kertaa, ja viimeksi eksyimme vain kerran Matanzan kaduilla. Reitillä on, paitsi hienoja maisemia, myös huikaisevan jyrkkiä katuja. Tämä seikkailu kannattaa kokea.

Olemme ajelleet pitkin kyliä etsimässä rautakauppoja, joista olemme saaneet paikallisilta vihjeitä. Hinnat vaihtelevat, samoin valikoimat, ja Orotavan iso kuuluisa rautakauppa on kallis. Viimeksi kävimme Baldioksen kylän ferreteríassa, joka on pohjoisen lentokentän takana, Genetossa päin. Maantiede tulee tutuksi – sauna on rakenteilla jo, siitä rautakauppatarve.

Platano2

Tilapäivitys

pla2

Matkani aikana toinen banaanikasvimme on alkanut kukkia. Uutta satoa siis taas saadaan odotella. Appelsiinit kypsyvät myös ja papaija kukkii. Säätiedotus lupasi +28. Toivottavasti nämä kesäiset säät jatkuvat ainakin vuoden loppuun. Tammikuu ja helmikuu ovat yleensä olleet viileämpiä “talvikuukausia”.

P.S. NYC-matkastamme jäi vielä kertomatta se, että yllättävän moni osasi espanjaa, esim. tarjoilijat, taksikuskit ym. Kun kysyin tarjoilijalta ravintolassa “¿Hablas español?”, niin vakiovastaus oli “¡Claro que sí!”. Espanja on maailmankieli!

Puertossa

Tilapäivitys

puer

Vietin päivän Puerto de La Cruzissa. Silloin tällöin on mukava kuljeskella tämän tutun entisen asuinkaupungin kaduilla. Tänä viikonloppuna vietetään “syyskarnevaaleja”, pienimuotoisempana kuin kevään oikeita karnevaaleja.

Yläkuva näyttää, miksi minulla tuli NYC:ssä epätodellinen olo: tämä Manhattanin profiili on näkynyt niin usein ja niin monessa paikassa, mm. tässä Puerton kadulla.

Telmon rannalta löytyi tanssinopetustuokio. Laurelin talon tanssikoulun opettajan antoivat näytteen opetuksestaan lattaritansseissa. Mielenkiintoista, tekisitpä melkein mieli mennä kursseille. Alkeiskurssi käynnistyy kuulemani mukaan lokakuussa.

tel

Mikroalgat, leväkeräymät, ovat onneksi San Telmon rannalta poissa.

Ida y vuelta

Tilapäivitys

ietv

Lähtö- ja paluukuvat iki-ihanasta Teidestä. Vieläkin Teide-näkymä sykähdyttää sydäntä, kun sen koneen ikkunasta huomaa. Koti on silloin lähellä.

Mitä sain viikon matkasta NYC:n Manhattanille?

Miinukset: Jet lagin sain, kyllä, vieläkin väsyttää. Ihmisvilinä, autojen jatkuva virta, ihmisen käsityskykyä suuremmat pilvenpiirtäjät, melu, jonot, hienostokaupunginosat, ongelmainen hintapolitiikka (koskaan ei tiedä minkään hintaa, lisäksi tulevat verot ja tipit), kalliit hinnat, miljoonakaupungin käsittämätön koko…Kaikki ne veivät voimia.

Plussat: Voimaa antavia olivat poikani ja hänen nuorikkonsa vihkiminen, mikä ihana ja erilainen kokemus se olikaan! Viikko omien (poikani ja tyttäreni) sekä “uusien” perheenjäsenten (miniä, hänen sisarensa ja äitinsä) kanssa oli antoisa ja mukava. Helpottavaa oli myös se, että nyt aikuiset lapset johtivat meitä äitejä, tiesivät, minne mennään ja mitä tehdään. Musikaalikokemus Broadwaylla oli upea, mieleenpainuva. Manhattan Skylinen valojen syttyminen, sitäkään ei voi unohtaa.

Paljon jäi näkemättä ja kokematta, viikossa ei ehtinyt. Jos vielä joskus matka suuntaa USA:han, tietääpä jo, mitä vielä haluaisi nähdä.

Mielenkiintoista oli myös nykyhallinnon kritiikin näkyminen. Taksikuski kertoi, että ajat ovat menneet huonommaksi ja että Obamaa on ikävä.
Tässä kuvat siitä, miten nykymenoa kritisoidaan rintanapeilla, jota myydään mm. Central Parkissa ja Brooklyn Bridge Parkissa:

cr

Manhattan

Tilapäivitys

man

Eilisen kiertelimme 5th Avenuen ympäristössä, näimme mm. nine eleven -muistopäivän liput puolitangossa ja paljon poliiseja vartioimassa ja NYPD:n betoniporsaita tärkeiden rakennusten ympärillä.
Kävimme myös alueen hienostoliikkeissä, kokemus sekin.
Lopulta haimme rauhaa kaupungin hälinästä Central Parkista, hyvä, että kaupungilla on “keuhkot”.

Eksoottisin hampurilaispaikka löytyi hienostohotellin (Le Parker Meridien) aulasta verhon takaa: Burgerjoint, joka interiööriltään ja seinäkirjoituksineen oli yllättävä. Hyvät olivat myös burgerit.

Ferry

Tilapäivitys

fer

Eilen matkustimme lautalla Staten Islandille nähdäksemme lähempää Vapaudenpatsaan – siellähän se oli, paikallaan. Ajelimme reitin edestakaisin ihaillen Manhattanin näkymiä etäämmältä. -Nyt muodostui parempi kokonaiskuva tästä kaupunginosasta.

pue

Auringonlaskua menimme katsomaan Brooklyn Bridge Parkiin, josta oli hienoa nähdä pilvenpiirtäjiin syttyvät valot. Tunnelmallista ja jotakin ennen kokematonta!
Tietysti nostimme myös maljat nuorelle avioparille tässä heidän mielipaikassaan.