11 vuotta Teneriffalla

Tilapäivitys

min

Nyt kirjoitan minä-minä-juttua:

Kuvassa on uusia miniatyyriaskartelujani nukkekotiin. Olipa mukava tehdä niitä. Materiaalina käytin kuivuvaa massaa, kananmunakennoja, akryylivärejä, kynsilakkaa ja tietysti mielikuvitusta.

Tänään minulla on tullut täyteen 11 vuotta Teneriffalla asumista. Selailin ensimmäistä blogia katsoakseni tunnelmia muuton aikoihin. Olin parina aiempana vuotena käynyt karnevaaleilla Puertossa ja siitä rakkaus tähän kaupunkiin ja koko saareen syntyi. Pari kertaa kävin myös muutaman viikon turistimatkalla ennen muuttoa. Olin vapautunut työelämästä ja nuorimmainen oli tullut täysi-ikäiseksi, joten olin vapaa lähtemään.

Edellisenä vuonna olin käynyt junamatkan Siperian läpi: Oulu-Helsinki-Moskova-Irkutsk-Baikal-Peking-Oulu. Sitäkin muistelin nyt blogin kautta. Onneksi on tullut sekin matka tehtyä.

Näihin vuosiin sisältyy myös vaellus Camino de Santiago, ns camino francés, Kävelimme Ranskan rajalta Santiago de Compostelaan, 790 km. Sekin ’once in the lifetime’ -reissu. Hyvä, että tuli tehtyä. Kaksi risteilyä, yksi Teneriffalta Atlantin yli Brasiliaan ja yksi Karibian risteily sisältyvät myös näihin vuosiin ja useampi automatka Teneriffalta Euroopan halki Suomeen ja takaisin. Ja lentoja lukematon määrä (pomppuja enimmäkseen).

Olen viihtynyt Teneriffalla. Toivon, että olisi mahdollista asua täällä vielä kauan. Silloin ennen muuttoa mietin, mitä tulen Suomesta kaipaamaan. En ole oikeastaan kaivannut mitään. Suomessa käyn vain omaisteni takia. Nykyään tietysti lapsenlapsi on se tärkein. Ehkä en kävisi ollenkaan Suomessa, jos omaisia ei siellä olisi.

Olen oppinut espanjan kielen niin, että tulen sillä riittävän hyvin toimeen. Aina voisi oppia lisää (subjunktiivi hiertää vieläkin) ja virkamieskieli on vielä vaikeaa. Ystävien kanssa kielitaito riittää kyllä.

Tänään ei ole television refrán-aamu, joten opiksi nyt seuraava:
Ystävä kirjoitti: ”… ella ha dando la lata con que…”; la lata tarkoittaa tölkkiä, mutta tämä on sanonta ”dar la lata” ei ole purkin antamista vaan sitä, että jokin asia häiritsee tai on raskasta.