Koneessa

Tilapäivitys

Paluu

Olipa erikoinen lentokokemus. Koneessa oli, kuten kirjoitin, vain muutama matkustaja. Tilaa oli makoilla penkillä. Mitään tarjoilua ei ollut – vain matkustamohenkilökunta söi ja lämmitteli itselleen ruokia. No, minulla oli omat eväät.

Lento sinänsä meni hyvin ja taas kerran sydämessä sykähti kun Teide ja Teneriffa näkyi.

Kumppani oli tullut minua omalla autolla hakemaan kentältä. Hän oli käynyt aamulla poliisiasemalla kysymässä, onko haku sallittua. No problema, ei ongelmaa, olivat vastanneet.

Siinäpä se, mikä on totta ja mikä ei näinä aikoina? Kirjoitellaan, että autossa saa olla vain yksi ja lentokentälle/kentältä saa käyttää vain Titsaa tai taksia. Tämäkään ei siis pidä paikkaansa.

Tämä nettiaika on ongelma: mistä erotat oikean tiedon ja valetiedon. Et mistään!

Nyt olemme turvallisesti kotona, enkä aio täältä kahteen viikkoon poistua: karanteeni ulkomailta tullessa. Ihanaa olla kotona kaikessa rauhassa!

Matka

Tilapäivitys

Hki

Kovin hiljaista on Helsinki-Vantaalla. Huomenna alkaa Suomessa poikkeustila, siispä pakenen sitä Teneriffalle, jossa estado de alarma jo on.
Nyt on boarding pass jo kädessä, kone näyttää olevan jo paikallaan. Kysyin Norskin henkilökunnalta, koneessa kuulemma ei ole mitään tarjoilua ja vain yhdeksän matkustajaa!

Paluumatka

Tilapäivitys

Vue

Aikaistin paluumatkaa. Tuli pelko, etten enää pääse takaisin Teneriffan kotiin, jos lennot loppuvat. Tänään on aikomukseni lentää Helsinkiin ja huomenna Teneriffalle. Vielä näyttäisi, että koneet lentävät.

Kuvat ovat napsittu kännyllä lentokenttäbussin kyydissä (heijasteet 🙁 ) ja lentoasemalla. – Välkkylästä ovat jääneet ikuiset muistot mieleen, tuohon seiskaan (lieneekö vielä sillä nimellä) tulin aikoinaan syksyllä 1975 asumaan pienen poikani kanssa. Voi niitä aikoja!

Nyt odotan lentoasemalla. Lunta on ulkona hieman, aurinko paistaa, lämpötila nollan vaiheilla.

Soitin Las Palmasin konsulaattiin. Sieltä sanottiin, että Teneriffalle pääsyyni ei ole mitään estettä, koska siellä on vakinainen asuinpaikkani ja minulla on residencia permanente. Jos kone lentää, sanoivat. Ainakaan vielä ei ole tullut peruutusta.

Kysyin myös, saako kumppani hakea minut omalla autolla kentältä. Sitä eivät konsulaatissa tienneet, mutta kehottivat kysymään Policia Nacionalista. Hätätilaohjeiden mukaan kun on niin, että autossa saa olla vain yksi henkilö.

No, jospa menen Titsalla/taksilla varmuuden vuoksi, ettei sakoteta. Tänään saarelle on tullut armeijan hätätilajoukkojen sotilaita valvomaan ulkonaliikkumiskieltoa.

Jännittäviä aikoja eletään!

Suomeen viikoksi

Tilapäivitys

Ken

Taas olen matkalla. Aamuvarhain oli tulo Tfe Surille, etelä kentälle. Olen matkalla Suomeen. Tuli nietaa ikävä. – No ei sentään niin ikävä, sattui vain muita ”pakollisia” menoja sinne. Sukuasioita on hoidettavana. Käyn tietysti nietaakin tapaamassa. ❤️

Saapa nähdä, miten maailmantilanteet edistyvät: koronaa ja lentoyhtiöiden ongelmia uutiset täynnä. Toivottavasti pääsen viikon kuluttua lentämällä takaisin!

Matkanäkymiä:
Vol

Matka-ajatuksia

Tilapäivitys

pensa

Pidän matkalla olemisesta. Siitä tunteesta, että on ”ei missään”. Lentokentät ovat näitä ”ei missään”-paikkoja, etenkin turvatarkastuksen jälkeen. Lentokoneessa koen vapauden tunteen, kaikki jää maahan, on vapaa paikasta ja ajastakin siinä mielessä että pidemmillä matkoilla aikavyöhykkeet muuttuvat.

Enkä ole mitenkään sosiaalinen matkustaessani, parasta on, jos ei ”tarvitse” puhua kenellekään mitään.

Rautatieasemat ovat konkreettisemmin paikallaan, eivät ”ei missään”, mutta niilläkin voi aistia lähdön tunnelmaa. Paras junamatka ikinä oli tietysti Trans-Siperian juna. Onneksi se matkakin on tullut tehtyä.

Hotelleista, leirintäalueista, hostelleista ja telttamajoituksesta pidän. Ehkä niiden väliaikaisuuden takia. Kulkurielämä, siinä olisi se jokin, jota vielä voisin kokeilla. Tämän haaveen toteutuminen on taas vireillä, katsotaan.

Miksi tunnen olevani koditon ja juureton ja tyytyväinen siitä? Ehkä siksi, että minulla ei ollut vakituista lapsuudenkotia ja muutimme paljon. En silti syytä primaariperhettäni, päinvastoin. Haluan olla matkalla johonkin, päämäärälläkään ei ole niin väliä.

Ja nykyään maailma on pieni. Näköpuhelin on vihdoinkin toiminnassa (siitä puhuttiin jo lapsuudessani 60-luvulla) ja matkustaa voi mihin tahansa. Siispä omaisia ja etenkin lapsenlasta pääsee kyllä tapaamaan mistä tahansa lähtöpisteestä.

On silti joitakin paikkoja tällä pallolla, joissa on tullut kotoinen olo. Yksi ja läheisin tätänykyä on Orotavan laakso. Jostakin syystä Itä-Turkin kurdialueen Diyarbakir tuntui ”tutulta” 1990-luvulla, jolloin kävin siellä human rights -delegaatiossa (vaikka olosuhteet olivat siellä mitä olivat). Olen viihtynyt myös käydessäni Kuubassa Havannassa…onhan näitä, Moskova (1980-luvulla), Lontoo, Barcelona, Budapest…

Näitä mietin eilen Helsingin ja Amsterdamin välisellä lennolla. Sitten matka jatkui Madridin pompun kautta Teneriffalle.

Matka

Tilapäivitys

hev

Kotimatka alkaa. Aamulla oli Oulussa lumipyry, -7 astetta. Helsinki-Vantaalla on maa paljaana, vettä sataa tihuttaa, +2 astetta. Niinpä, Suomi on pitkä maa.

Huomenna lennän Teneriffalle taas monen pompun kautta. Oulusta lähti tänään myös suora lomalento Teneriffalle, mutta se olisi ollut kalliimpi kuin pomppuni ja toisaalta suorat lennot ovat pitkästyttävän puuduttavia. Ja lomalennot, huh! Kaikki suomalaisia ja menossa lomalle. (Anteeksi suomalaisia loukkaava kommenttini, mutta mieluummin matkustan reittilennoilla.)

Ensi yön vietän kentän Scandicissa, jonne juuri odotan huonetta. Hotellin valintaan vaikutti se, että jatkolento lähtee aamuvarhaisella, joten yritän antaa itselleni jonkin verran enemmän aikaa nukkua.

Tietysti lähempänä olisivat olleet ne unimunat, jollaisessa yövyin tullessa, mutta se juttu on jo koettu.

Tuntuu hyvältä palata kotiin, mutta muutaman kyyneleen olen jo vuodattanut ikävästä pikkuista lapsenlastani kohtaan: saimme olla pari viikkoa melko tiiviisti yhdessä.

Matkalla

Tilapäivitys

mat

Aamuvarhain saavuin pohjoiselle kentälle. Se aukeaa näköjään jo viiden jälkeen; aiemmin olen luullut, että ovat avautuvat vasta kello kuusi. On vielä pimeää, ikkunaheijasteita kuvassa.

Seuraavan vuorokauden vietänkin lentokentillä, sillä pompin reittiä Tenerife Norte – Madrid – Amsterdam – Helsinki – Oulu.
Ensi yönä vietän muutaman tunnin Go Sleeping Lounge -putkessa Helsinki-Vantaalla. Kokemus sekin. Oulun koneelle jäi vain muutaman tunnin vaihtoaika, joten lentokenttähotellia Helsingistä ei kannattanut varata.

Toivottavasti koneet kulkevat ajallaan ja pomppusuunnitelmani pätee.

Matkalla

Tilapäivitys

ahe

Aamuvarhaisella Tfe Surille, suora lento Suomeen ja saapuminen kylmään, pimeään ja lumiseen Helsinkiin.
Lennän harvoin suorilla lennoilla, mutta tällä kertaa kokemus oli miellyttävä siksi, että koko kolmen penkin rivi oli käytössäni. Koneessa oli paljon tyhjiä paikkoja: kukapa Suomen talveen haluaisi.

Loma lopussa

Tilapäivitys

hog

Lomanen naapurisaarella kului helteisessä säässä. Mukava minigolf löydettiin ja kaunista auringonlaskua ihailtiin viimeisenä päivänä Puerto Ricossa.

Eilen palasimme Fred Olsenilla Teneriffalle. Meri ei myrskynnyt, onneksi. Edellisellä kerralla tällä välillä laivassa suurin osa matkustajista voi pahoin, koska meri keikutti kovasti. Nyt oli ”helppo” paluu.

Eilinen oli täällä pyhäinpäivä, Todos los Santos, liikenne oli autopistalla rauhallista. Vain hautausmaiden lähistöillä oli autoja ruuhkaksi asti: paikalliset muistivat omaisiaan.
– Tätäkään pyhäpäivää ei ole siirretty viikonloppuun, kuten ei muitakaan arkipyhiä.

Puerto de Mogan

Tilapäivitys

mog

Gran Canarian etelässä on yksi paikka, josta pidän: Puerto de Mogan. Sieltä löytyy kauniita kujia, siltoja ja kanavia, mielenkiintoisen näköisiä rakennuksia, monenlaisia veneitä. Entinen kalastajakylä, joka on laajentunut ja jonka tietysti turismikin on vallannut. Hyvä kalaravintola löytyy aallonmurtajan vierestä: Cofradia de Pescadores.

Yön nukuimme hotellin terassilla tumman yötaivaan alla aurinkotuoleilla, koska huone oli niin kuuma. Oli elämys nukkua ulkona!