Ensimmäinen päivä

Tilapäivitys

ens

Uusin silmin päivä yksi:
Järvet ovat uusi asia kanariolle. Samoin maaseutu, jossa on pitkien etäisyyksien päässä taloja metsän keskellä. -On kuin sadussa, hän sanoo. Kevään vihreys ja se, että metsää ja puita on paljon, ihmetyttää ja ihastuttaa.

Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa ihmettelemässä paitsi kaunista pientä vanhaa kaupunkia, myös kalliita hintoja.

Helsingissäkin pyörähdimme keskustassa. Paljon ihmisiä oli ulkoilemassa, koska oli täkäläisittäin vapaapäivä ja kaunis ilma, joskin kanariolle aika kylmä (n.+18, ajoittain navakka tuuli). Kauppatorin annos paistettua lohta, vihanneksia ja perunoita sai täydet pisteet ystävältämme.

Niin, ja se, että asunnoissa kengät pitää jättää pieneen huoneeseen ulko-ovesta sisälle tultua (eteiseen siis 😊) on myös outo juttu.

Matka

Tilapäivitys

prim

Eilinen meni matkustaessa. Lähdimme aamuvarhain Tfe Surilta ja lensimme Oslon kautta Helsinkiin. Tänä vuonna Suomen matkan tekee mielenkiintoiseksi se, että mukanamme on yksi kanarioystävä. Voin siis katsella maata ”turistin” silmin. Jospa se avaisi minullekin jotakin uutta!

Kotiinpaluu

Tilapäivitys

vu

Sydäntä lämmittävän mummoiluviikon jälkeen palasin kotiin Teneriffalle reittiä Oulu – Helsinki – Copenhagen – Tenerife Sur. Paluu oli lokoisaa, sillä Teneriffan kone oli puolityhjä ja sain koko kolmen penkin rivin omaan käyttööni.

Minulle oli sillä aikaa tullut kaksi kirjettä: yksi, jossa kerrottiin, että minulla on äänioikeus Eurovaaleissa Suomessa ja toinen, jossa sanottiin, että minulla ei ole äänioikeutta Suomessa Eurovaaleissa. Mitenkähän on?

Olen aikoinaan käynyt Puerton ayuntamientossa täyttämässä lappusen äänestyshalustani Teneriffalla sekä paikallis- että Eurovaaleissa. Kerran olen täällä kunnallisvaaleissa äänestänytkin.

Homma toimi siis Puertossa. Mutta Orotavan kaupungintalolla eivät, kuten aiemmin kirjoitin, ottaneet mitään kantaa asiaan. Täytynee käydä siellä uudestaan: myöskään kadunkunnostus- ja rottienkarkoitusanomukseni eivät ole johtaneet toimenpiteisiin kaupungin taholta. Uusi käynti siis ja uudet valitukset!

Matkalla + guachincheista

Tilapäivitys

fin

Nyt olen menossa viikon kestävälle pääsiäislomalle Suomeen. Viikkoturistiksi.😊

Kirjoitan tätä Norwegianin koneessa, joka on menossa kohti Arlandaa (sieltä jatko Helsinkiin). Mietin, mitä guachincheja lähietäisyydellä Puertosta tulisi minulle mieleen ja mistä paikoista olen pitänyt.

Yleensä ottaen guachinchet ovat viinintuottajien ruokapaikkoja, perheyrityksiä, ja he ovat omavaraisia paitsi viinin, myös monien muiden elintarvikkeiden suhteen. (Tiesithän, että viini on meillä elintarvike 😉 ). Aukioloajat vaihtelevat, joten parasta on soittaa ja kysyä. Monilla guachincheilla on nettisivutkin. Kaikki eivät ole ”autotalliravintoloita” vaan erilaisiin rakennuksiin sijoitettuja. Ruokalista ei monestikaan ole pitkä ja usein sitä ei ole kirjoitettuna, vaan tarjoilija kertoo (usein nopeasti), mitä saatavilla on. Joissakin paikoissa on ruokalistat. Hinnat ovat yleensä edullisia ja palvelu ystävällistä.

Bodegón Albarote (löytyy googlaamalla ja FB:stä) on lähellä La Villan ja El Trompon ostoskeskusta, muutama sata metriä Shellin huoltoasemalta La Veraan päin. Siellä on miellyttävä ja erilainen miljöö, hyvä ruoka ja iloinen palvelu.

Orotavan alueella guachincheja on useita. Ajattelen, että jos ajaa Titsalla Orotavaan ja jatkaa taksilla, kuljettaja tietää paikkoja.

”El Ramal” ja ”Tenedor y Cutchara” ovat Orotavassa. Niissä olen kerran käynyt, mutta toista kertaa en mene. En ole pitänyt ruoasta tai paikasta. Samoin paljon mainostettu ”El Cubano” ei ole minulle mieleen, sillä siellä olen saanut raakaa lihaa. (Olisi tietysti pitänyt valittaa!).

Orotavan yläpuolella Teiden tiellä on El Caminero – löytyy googlaamalla (ja muitakin on niillä tienoin, minulle vieraampia), Caminerossa olen saanut hyvää ruokaa, tosin vuosia sitten.

Santa Ursulan ja Matanzan yläkylillä on paljon guachincheja. Jos ei halua ajaa taksilla Puertosta saakka, kannattaa mennä Orotavasta Titsan 101 kyytiin ja jäädä jommalla kummalla kylällä pois. Ylämäkeen voi sitten ajaa lennosta otetulla taksilla, joka varmasti tietää paikalliset guachinchet. Santa Ursulassa on Bodegón Los Chamos (hyvä ensalada tibia ja revitty liha). Matanzassa yksi suosikkipaikkojamme on Tasca El Rincón de Fran (paras viini!). Franin paikkaa vastapäätä on guachinche, jonka nimeä en muista, mutta hyvää oli ruoka sielläkin. Yksi, vähän erilainen, mutta hyvä, on Guachinche Pa’Picar (liekitetty chorizo alkupalana). Nämä kaikki löytyvät googlaamalla.

Uusin löytö meille oli blogissa viimeksi mainittu La Rampa Santa Ursulassa. Se on ”oikea” autotalliravintola, löytyy googlaamalla sekin.

Nämä kaikki mainitut ovat nyt nopeasti muistista heitetyt. Aukioloajat vaihtelevat, monet ovat yhden päivän viikosta kiinni, usein maanantain. Loppuviikolla (ke-su) paikat ovat varmimmin auki.

Edellä olen esittänyt vain omia mielipiteitäni. Hyvin monia paikkoja jää mainitsematta ja joku voi olla toista mieltä mainituista. Menkäähän siis ja kokekaa itse!

Paluu

Tilapäivitys

vuel

Paluumatka alkoi. Ihanaa päästä Teneriffan kotiin, mutta toisaalta jo ikävä pikkuista: tämmöistä se mummous lienee.

Tulin ensimmäistä kertaa junalla Tikkurilasta lentokentälle niin, että koko reitti oli valmis ja käytössä. Kätevää ja helppoa nyt, kun pääsee lentoterminaaliin saakka. Ja nyt ei ole enää mitään syytä käydä Helsingissä! No, sehän onkin ihan Suomen reunalla.

Vietin päivän lentokentällä. Pidän siitä ”ei missään olon” tunnelmasta ja katselen kulkijoita. Yllättävän paljon ulkomaalaisia oli liikkeellä, etenkin Kaukoidästä. Esimerkiksi
Kittilään näytti olevan paljon menijöitä. Kittilään! (Anteeksi kittiläläiset, mutta minulla ei ole sinnekään mitään intressejä, kuten ei Helsinkiinkään). Ehkä (😊) näkemykseni on suppea, mutta minun Suomeni on nykyään Oulu ja Kemi. Syyt tiedätte.

Vuelo

Tilapäivitys

vuel

Verikuu näkyi, kun aamulla saavuin Tenerife Surille kumppanin kyydillä. Valitettavasti kännykamerani pimeäkuvaamisominaisuudet ovat huonot, enkä huomannut ottaa parempaa kameraa mukaan. No, silmälle kuu joka tapauksessa näkyi paremmin.

Matka Norskilla kohti Helsinkiä on alkanut. Sieltä sitten huomenna Ouluun ja pikku sydänkäpystä näkemään ensimmäistä kertaa. Siinä saattaa käydä niin, miten kaikki mummo-ystävät ja papparaisetkin ovat kertoneet: mummous muuttaa elämän! En vielä tarkalleen tiedä, mitä siitä seuraa.

Kumppani on jo rutinoitunut papparainen kymmenellä lapsenlapsellaan.

Malagasta

Tilapäivitys

mala

Loppumatka kotiin: lennän siis Malagasta Teneriffalle. Kumppani jäi ajelemaan autolla kohti Cadizia, josta lähtee laiva huomenna. Hänellä matka kestää pari vuorokautta, minulla kaksi ja puoli tuntia.

Olimme paluumatkalla Euroopan halki kolmisen viikkoa, mutta siitä melkein viikko kului auton korjauksessa. Lämmintä oli riittävästi ja uusiakin paikkoja nähtiin. Moottoriteitä ajeltiin mielestäni liikaa, pikkutiet ovat ehdottomasti miellyttävämpiä ja niiden varrella näkee paljon ja monenlaista. Taajamat ovat joka paikassa ongelma: parkkipaikat ovat hakusessa.

Minulla alkaa jo matkaväsymys painaa. Koti-ikävä Teneriffalle.

Órgiva2

Tilapäivitys

or2

Käveleskelimme Órgivassa, joka on yksi Andalucian valkoisia kyliä. Huomaatteko: taloissa ei ole väriä kuten Teneriffalla, vaan lähes kaikki ovat maalatut valkoiseksi. Lieneekö kuumuus syynä?
Kaupunki on pieni, vakituisia asukkaita vain alle 6000. Turisteja kuitenkin käy täällä kohtalaisen paljon. Mielenkiintoinen seikka on, että täällä asustaa suurehko hippiyhteisö, johon kuuluu mm. brittejä, saksalaisia, tanskalaisia ja espanjalaisia. Katukuvassa tätä hippikansaa näkyikin, vaikka kuvistani puuttuvat. – Ollapa nuori ja rohkea: hippiyhteisö olisi voinut olla hyvä kokea jossakin vaiheessa elämää, siinä elämäntavassa on jotakin, mikä minua on aina kiehtonut!

Matka jatkuu kohti Málagaa.

Órgiva

Tilapäivitys

org

Poikkesimme Sierra Nevadan vuoristomaisemiin. Odotteluaikaa laivaan pääsyyn/varattuun lentoon on muutama päivä ja Malagan seudun sopivat hotellit olivat täynnä viikonlopun, siinä syyt. Aiempien matkojen kokemuksen perusteella on antoisaa lähteä tutkailemaan uusia paikkoja. Kannatti. Täällä Andalucian pohjoisosissa ja Granadasta etelään löytyy huikaisevan kauniita vuoristoseutuja, mutkaisia teitä, kiinnostavia pikkukyliä – ja hyvä ja edullinen hotelli. Asetuimme Órgivaan pariksi päiväksi.

Tänään on tarkoituksenamme tutustua kävellen Órgivan keskustaan. Vaellusmahdollisuudet täällä olisivat hyvät, jos olisi pidemmällä lomalla.

Taas saimme uuden nuppineulan maailmankarttaamme (jota vieläkään ei ole konkreettisesti olemassa, ehkä joskus).

Andaluciaan

Tilapäivitys

an

Matka jatkuu! Saimme auton aamulla korjaamolta ja lähdimme kohti etelää. Ajelimme Alicanten ohi, eksyimme hieman Cartagenassa etsiessämme rantatietä: se löytyi lopulta.

Huomasimme, että olimme saapuneet Andaluciaan, kun näkyi silmänkantamattomiin kasvihuoneita. Näitä emme ole nähneet aiemmin, olemme kulkeneet pohjoisempaa reittiä. Täälläkö espanjalaiset tomaatit ja kurkut kasvatetaan?

Toinen merkki siitä, että saavuimme etelään olivat täyteen lastatut autot katolla olevine kuormineen. Ne ovat menossa satamiin ja Afrikan puolelle. Saman ilmiön olemme havainneet aiemminkin mm. Algecirasin sataman seudulla.

Yöpymispaikka on nyt pikkukylässä hieman Almeríasta Málagaan päin.