Kemissä

nor

Ei ole kesä Kemissä vielä paljoa edennyt. Koivussa on hiirenkorvat, Lapin maakuntakukka kullero yrittää pinnistää maasta näkyviin, lunta on vielä ojissa. Eikä lämpöasteitakaan kovin monta ole – yöllä kävi pakkasen puolella (klo 3 mittari näytti -0,5).

Monesti tulee ajatelleeksi, kuinka onnekas olenkaan ollut kun minulla on ollut mahdollisuus muuttaa lämpimään. Suomessa joutuu kärsimään kylmästä talvesta/liukkaudesta ja huonolla tuurilla vielä kylmästä kesästä.

– Reissussa mietimme, kuinka koko Suomen väestö mahtuisi kyllä esim. Manner-Espanjan maaseudulle, niin paljon tyhjää tilaa siellä on. Olisipa ainakin kesällä lämmintä ja pidempi kasvukausi. Ok, myönnän, että en ole kovinkaan isänmaallinen, ja sattumaahan se on, minne olemme syntyneet, ei oma valinta.

2 vastausta artikkeliin ”Kemissä

  1. Kiitos hyvästä ja ajatuksia herättävästä kommentistasi! Juuri näin: olemme maailmankansalaisia ja huono-osaisia tulee auttaa. Mihin on hukkunut solidaarisuus? Eriarvoistuminen lisääntyy, terveydenhuolto varsinkin on huonossa jamassa ja sääliksi käy vanhusten pompottelu – ja ratkaisemattomat pakolaiskysymykset maailmalla.
    Suomen kielellä selviää aika pienellä alueella maailmassa: minä rakastan myös espanjan ja venäjän kieltä, eikä englanti ja ruotsikaan loppujen lopuksi ole hassumpia osata.
    Terv Riitta

  2. Meillä on ollut ihmeellisiä esiäitejä ja -isiä, kun ovat hivuttautuneet tänne pohjoiseen, kylmyyteen ja itikoiden syötäväksi.

    Isänmaallisuudesta tai äidinmaallisuudesta en minäkään liiemmin osaa sanoa, mutta suomen kieleen olen rakastunut. Tosin täytynee olla realisti: kielemme on vahva, mutta ei horjumaton. Helsingissä olen joutunut huomaamaan, että suomen kielellä ei saa asioitaan hoidettua: bussikuski voi puhua vain omaa äidinkieltään – ja törmäsimme ravintolaankin, jossa puhuttiin vain englantia (eikä kyseessä ollut pitseria tai kebab-ravintola, vaan buffet-paikka).

    Maailma on ihmisten, vaikka jotkut ovat saaneet tiluksensa “kuninkaalta”, kun ovat sodissa tappaneet riittävästi “vihollisia”. Isänmaallisuus on toisaalta ymmärrettävää, mutta toisaalta vaarallista. Vaikka en kaikkea allekirjoitakaan, niin Pirkko Saision puheenvuoro “Suomessa on liikaa kiellettyjä kysymyksiä” oli arvokas ja herättelevä. Nykymenolla Halla-aholaiset persut voittavat seuraavatkin eduskuntavaalit. Kävin eilen Itis-kauppakeskuksessa: väestä vähintään 80 % oli ulkolaistaustaisia. Suomi ei voi kehuskella sillä, että osaa kotouttaa tulijat maahamme. Jo ennen Saision ajatuksia olen kysynyt itseltäni: Voisimmeko me lähettä kaikki lentokoneemme hakemaan kaikki miljoonat hädänalaiset ja turvaa vailla olevat ihmiset Suomeen. Onko kansantaloudellamme varaa tähän kaikkeen – ilman, että heikoimmilta leikataan perusasioista. Minä pääsen työterveyslääkärin vastaanotolle halutessani samana päivänä, mutta naapurin mummo oli lähtenyt yöllä taksilla päivystykseen, mutta häntä (heikkoutaan hoipertelevaa vanhusta) oli pompoteltu paikasta toiseen – ja lääkärin pakeille hän oli päässyt vasta seuraavana iltapäivänä: ja sieltä olikin sitten menty heti sairaalaan hoitamaan keuhkokuumetta. Sillä jamalla on hyvinvointiyhteiskuntamme tänään – ja tulevaisuus pelottaa, kun vain rahalla saa ja autolla pääsee. – Silti vainoa ja kuolemaa pakenevia on autettava, mutta globaalin maailman on pakko pureutua juurisyihin, jotta voimme kaikki elää siedettävää elämää. (Tästähän tuli huomaamatta niin pitkä, että kukaan ei jaksa lukea.) Mukavaa Suomi-lomaa kuitenkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.