Los Indianos -karnevaali La Palmalla keväällä 2017

Teksti: Juana Santana (käännös R.M.)
Kuvat: Riitta Marjamaa

Los Indianos La Palmalla, yllätysvierailu

Jo kauan olen halunnut viettää Indianos-fiestaa La Palmalla. Tätä juhlaa vietetään joka vuosi karnevaalimaanantaina. Olen lukenut uutisia tästä juhlasta, nähnyt kuvia siitä ja minun makuuni on myös perinteinen kuubalainen musiikki, joka tuona päivänä soi kaikkialla Santa Cruz de La Palmalla. Kaikki tämä yhdistyy rakkauteeni Havannaan, kaupunkiin, jonka hyvin tunnen ja missä musiikki kumpuaa jopa katukivistä ja niiden välissä kasvavista rikkaruohoista.

Vakuutin Pedron, kumppanini, näistä ajatuksista ja hän ehdotti matkaa La Palmalle hyville suomalaisille ystävillemme Riitalle ja Juhanille, jotka asuvat Teneriffalla ja jotka rakastavat maatamme, sen kansaa ja traditioita joskus enemmän kuin me.
He, kuten mekään, eivät tunteneet Indianos-fiestaa ja minä, vaikka se kuulostaa valheelta, olin ryhmästä ainoa, jolla ei ollut ollut iloa tutustua La Palmaan aiemmin.

yks

Matka suunniteltiin viime tipassa ja sen vuoksi jouduimme ostamaan kalliimmat liput laivaan, emmekä myöskään onnistuneet saamaan majoitusta saarelta. Niinpä pakkasimme furgonetaan, isoon autoon, yhden teltan ja muutaman makuupussin. Saarella kyselimme ja pyytelimme kaikkialta jotakin leiriytymispaikkaa, myös syrjässä pääkaupungista, mutta emme onnistuneet saamaan majoitusta, koska kaikki paikat olivat varattuja, ei ollut ainoatakaan vapaata huonetta missään koko saarella. Indianos-karnevaalin aikaan saaren väkiluku kasvaa kolminkertaiseksi, Santa Cruz de La Palman väkimäärä kasvaa 20 000:sta 50 000:een.

Saavuimme saarelle kaksi päivää ennen fiestaa ja satamasta lähdimme kierrokselle saaren pohjoisosaan. Nousimme mutkaista tietä ja näimme uskomattoman ihania maisemia: pilviverhon hyväilemiä metsiä ja runsaasti vihreää.

kaks

Saimme myös pientä sadetta, joka toi mieleeni ja silmieni eteen lapsuuteni sateet La Lagunassa, muistin hapanimelän tuoksun, joka tunkeutui kurkkuuni mykistäen minut: rakastuin saareen välittömästi. Tästä eteenpäin kaikki mitä tapahtui, lisäsi ihastustani. Pian tapasimme ihmisiä, joka antoivat meille luvan majoittua omalle maalleen tai rannalle.

Ensimmäisenä yönä majoituimme Las Hoyasin majakan viereen, La Bombillassa, saaren luoteisosassa. Saavuimme rantaan pimeällä auton valaistessa kuoppaista, hieman hankalaa tietä. Sitten melkein kuolimme nauruun teltanpystytysongelmien kanssa, söimme illallista ja nautimme pullon viiniä. Aamulla herätessä nautimme vaikuttavasta panoraamasta silmiemme edessä: arvoituksellinen valtameri jyrkkine ja kivisine rantoineen, kallioinen luonnonterassi lähellä rantaa, takana majakka ja ympärillä joka puolella banaaniviljelyksiä.

 
yh

Toisena päivänä päätimme mennä Santa Cruziin. Olimme liikkeellä päivää ennen Indianosta, mutta kaupunki näytti jo kiireiseti valmistautuvan juhlaan, kun saavuimme. Ihmisiä oli jo pukeutuneena valkoisiin vaatteisiin, kadut olivat täynnä Kuuban lippuja, ja musiikki, sekin valmiina seuraavan päivän tapahtumiin. Tätä juhlaa on vietetty jo 1920-luvulta, vaikka La Palman karnevaaliohjelmaan juhla on liitetty vasta vuonna 1966.

nel

Keskipäivällä meidän piti ryhtyä etsimään majoittumispaikkaa ja sitten epäonnisen eri paikoissa vaeltamisen jälkeen pysähdyimme Barranco del Carmeniin, jossa kysyimme eräiltä paikallisilta kalastajilta, jotka asuivat rannalla olevassa talossa, lupaa leiriytyä. Vastaus oli parempi ja ystävällisempi kuin odotimme: meille tarjottiin kahvia ja mahdollisuutta käydä talossa suihkussa, mikäli haluaisimme. Lisäksi he myivät edulliseen hintaan meille kolme kiloa vasta pyydystettyä vieja-kalaa, minkä ansiosta saimme nauttia herkullisen ja mieleenpainuvan illallisen meren rannalla.

vii

Sitten heräsimme karnevaalimaanantaihin (Lunes de Carnaval), sonnustauduimme valkoisiin vaatteisiimme ja koruihin, meikkasimme ja laitoimme hiuksemme ja laitoimme päähämme kukin koristellut hatut, me naiset, ja miehille panamalaishatut.

Olimme kärsimättömiä ja kiireisiä ja saavuimme aikaisin Alamedaan Indianos-puvuissamme aamiaiselle, olimme melkein ensimmäisiä, mutta vähitellen väkeä alkoi saapua lisää ja yhdeltätoista aamulla katu oli jo täynnä ihmisiä pukeutuneena valkoiseen pellavaan, pitsisine päivänvarjoineen, miehet pikkutakeissaan, koristeltuna. Oli joitakuita, joilla oli mukanaan nahkaisia matkalaukkuja seteleitä ja rikkauksia pursuavina ja lintuhäkkejä eksoottisine lintuineen. Jotkut tulivat suurissa seurueissa mustien palvelijoiden kanssa.

kuu

Ihmisten virta lisääntyi minuutti minuutilta vallaten kaikki keskustan kadut. Menimme Plaza del Ayuntamientolle, jossa orkesteri soitti kuubalaista musiikkia viihdyttäen odotusta, päätapahtumaa, sitä, kun Negra Tomasa perheineen saapuu satamaan. Seurue saapuu kaupungintalolle, jonka parvekkeella Negra Tomasa tanssahtelee guarachan, guajiran ja guagancon rytmiin tervehtien väenpaljoutta, joka antaa lämpimiä suosionosoituksia. Tuhannet ihmiset odottavat jännityksellä Negra Tomasan saapumista joka vuosi, ja tämä tapahtuma on vuodesta 1992 ollut fiestan huippuhetki.

kah

sei

Tuhlasimme pienen omaisuuden ostamalla talkkia ja koko kaupunki on tuona päivänä kuin yksi valkoinen talkkipilvi. Tällä tuoksuvalla pölypilvellä “rangaistaan” koko kaupunkia, Sonin rytmien soidessa ja mojitoja juodessa.

Talkinripottelutraditio karnevaalimaanantaina on dokumenttien mukaan alkanut 1800-luvulla. Siitä on erilaisia teorioita, mutta todennäköisin selitys tulee kuubalaisista ñáñigos-rituaaleista, joissa ihmiset halusivat valkaista itseään talkilla. On myös muita lähteitä, joissa kerrotaan, kuinka Kuubasta peräisin olevissa satamaan saapuvissa laivoissa talkittiin matkustajia, jotta he eivät olisi tuoneet mukanaan tarttuvia trooppisia tauteja.

Indianot olivat palmalaisia, jotka palasivat sen jälkeen, kun olivat onnistuneet rikastumaan Kuubassa ja sitten ylimielisesti saapuivat sonnustautuneena hienoihin pellavavaatteisiin, puhtaan valkoisiin, hatut päässä ja korut kaulassa, mukana matkalaukut täynnä seteleitä ja koruja. Köyhät ja alistetut kanariot ottivat heidät vastaan ihaillen ja loppumattomat juorut ja tarinat näistä paluumuuttajista tulivat järkyttämään ja myös sulostuttamaan rauhallista elämää saarella. Tämä perinne on säilynyt tähän päivään saakka ja se on osa La Palman lumousta, tunne ajan virtaamisesta tällä saarella, kuin kyseessä olisi pehmeä horros, josta et haluaisi päästä pois.

1980-luvulta talkin tupsuttelu kaikkialle ja Indianos-parodia ovat muodostaneet fiestan sellaiseksi, jona tunnemme sen nykyään. Ei voi jättää mainitsematta myöskään sitä, että kiitos kulttuuristen, taloudellisten ja tunnesiteiden, La Palman saaren ja Kuuban välillä on ollut paljon muuttoliikettä molempiin suuntiin vuosisatoja.

Palasimme juhlasta väsyneinä ja täysin talkittuina leiripaikkaamme Barranco del Carmeniin lepäämään. Seuraavana päivänä palasimme La Bombillaan ja sieltä teimme matkan Caldera de Taburienteen. Tällä kertaa pystytimme leirin päiväsaikaan, aiempaa tasaisemmalle paikalle, kuitenkin valtameren rannalle ja lähelle majesteettista majakkaa, söimme illallista, nautimme pullon hyvää viiniä keskustellen hyvien ystäviemme kanssa ja sitten lepäsimme seuraavaan aamuun.

Seuraavana päivänä meidän täytyi suunnata satamaan ja nousta laivaan tuntien jo nostalgista kaipuuta, sillä kuka tietää, kuinka kauan on oltava poissa täältä La Palman saarelta, johon olin peruuttamottomasti rakastunut.

Mutta ennen tätä ehdimme käydä pikavisiitillä tulivuorialueella: kiersimme Volcán de San Antonion, ihailimme kaukaa Teneguíaa ja Espanjan geologisesti nuorinta aluetta.

Sanotaan, että melkein kaikki taianomaiset ja hyvät hetket elämässä ilmaantuvat spontaanisti ilman ennakkosuunnittelua ja uskon, että se on totta.