Kotiinpaluu

Tilapäivitys

vu

Sydäntä lämmittävän mummoiluviikon jälkeen palasin kotiin Teneriffalle reittiä Oulu – Helsinki – Copenhagen – Tenerife Sur. Paluu oli lokoisaa, sillä Teneriffan kone oli puolityhjä ja sain koko kolmen penkin rivin omaan käyttööni.

Minulle oli sillä aikaa tullut kaksi kirjettä: yksi, jossa kerrottiin, että minulla on äänioikeus Eurovaaleissa Suomessa ja toinen, jossa sanottiin, että minulla ei ole äänioikeutta Suomessa Eurovaaleissa. Mitenkähän on?

Olen aikoinaan käynyt Puerton ayuntamientossa täyttämässä lappusen äänestyshalustani Teneriffalla sekä paikallis- että Eurovaaleissa. Kerran olen täällä kunnallisvaaleissa äänestänytkin.

Homma toimi siis Puertossa. Mutta Orotavan kaupungintalolla eivät, kuten aiemmin kirjoitin, ottaneet mitään kantaa asiaan. Täytynee käydä siellä uudestaan: myöskään kadunkunnostus- ja rottienkarkoitusanomukseni eivät ole johtaneet toimenpiteisiin kaupungin taholta. Uusi käynti siis ja uudet valitukset!

Puerto

Tilapäivitys

ten

Vihdoinkin kotona. Kun saavun Teneriffalle, tunnen saapuvani kotiin, jostakin syystä!
Suomeen mennessäni en tunne samanlaista. Miksiköhän?

Muutin kesäasukkaaksi Puerto de la Cruziin. Talviasunto ”maalla” ja kesäasunto kaupungissa, minulle sopii niin. Orotavassakin käyn, säännöllisesti, ja edelleen Securitas ja jardinero vartioivat siellä.

Puertossa on pilvistä ja jopa hieman viileää. Ranskassa ja Espanjassa oli aurinkoa ja hellettä. Kummallinen talvi ja kevät tänä vuonna, täällä on satanut enemmän kuin koskaan minun aikanani (reilut kahdeksan vuotta).

Ida y vuelta

Tilapäivitys

ietv

Lähtö- ja paluukuvat iki-ihanasta Teidestä. Vieläkin Teide-näkymä sykähdyttää sydäntä, kun sen koneen ikkunasta huomaa. Koti on silloin lähellä.

Mitä sain viikon matkasta NYC:n Manhattanille?

Miinukset: Jet lagin sain, kyllä, vieläkin väsyttää. Ihmisvilinä, autojen jatkuva virta, ihmisen käsityskykyä suuremmat pilvenpiirtäjät, melu, jonot, hienostokaupunginosat, ongelmainen hintapolitiikka (koskaan ei tiedä minkään hintaa, lisäksi tulevat verot ja tipit), kalliit hinnat, miljoonakaupungin käsittämätön koko…Kaikki ne veivät voimia.

Plussat: Voimaa antavia olivat poikani ja hänen nuorikkonsa vihkiminen, mikä ihana ja erilainen kokemus se olikaan! Viikko omien (poikani ja tyttäreni) sekä “uusien” perheenjäsenten (miniä, hänen sisarensa ja äitinsä) kanssa oli antoisa ja mukava. Helpottavaa oli myös se, että nyt aikuiset lapset johtivat meitä äitejä, tiesivät, minne mennään ja mitä tehdään. Musikaalikokemus Broadwaylla oli upea, mieleenpainuva. Manhattan Skylinen valojen syttyminen, sitäkään ei voi unohtaa.

Paljon jäi näkemättä ja kokematta, viikossa ei ehtinyt. Jos vielä joskus matka suuntaa USA:han, tietääpä jo, mitä vielä haluaisi nähdä.

Mielenkiintoista oli myös nykyhallinnon kritiikin näkyminen. Taksikuski kertoi, että ajat ovat menneet huonommaksi ja että Obamaa on ikävä.
Tässä kuvat siitä, miten nykymenoa kritisoidaan rintanapeilla, jota myydään mm. Central Parkissa ja Brooklyn Bridge Parkissa:

cr

Vuelta

Tilapäivitys

vu

Lentokenttäpäivitys, taas. Odottelen Norwegianin lentoa Lontoon kautta Tenerife Surille. Pääsin, yllättäen, näkemään lentoaseman uuden vasta avatun siiven, josta lähtevät lennot Kauko-Itään ja muualle Euroopan ulkopuolelle, mutta näköjään myös mm. Lontooseen. Ylimääräinen passintarkastuskin suoritettiin tänne uuteen siipeen tullessa.

Paluu

Tilapäivitys

pal

Puoleltapäivin lähdimme Kemistä ajelemaan kohti etelää sen jälkeen kun olimme hoitaneet muutamia asioita äidilleni. Välillä satoi, rankastikin, mutta ilman suurempia kommelluksia – pieniä oli 🙂 – pääsimme Etelä-Suomeen.
Huomenna palaan taas Teneriffalle: yhtä matkustamista edestakaisin on ollut tämä kesä, eikä loppua vielä näy (siis matkustamiselle).

Tilapäivitys

vue

Madridissa oli aamulla aikainen herätys ja koneeseen. Sekä Helsingissä että Madridissa Norwegianin check-in tapahtuu automaateilla, jotka sylkäisevät sekä boarding passin että matkalaukkutarran, joka on itse liimattava laukkuun ja jätettävä drop off -tiskille. Laukut tulivat perille ja konekin oli ajallaan. Ihanaa tulla kotiin!

Vuelta

Tilapäivitys

vue

Kotiinpaluu: Kahden kuukauden loma on “suoritettu” kaikkine velvollisuuksineen. No, vähän negatiivisesti sanottu, tietysti on ollut monta hyvää ja mukavaa asiaa, mutta en vain viihdy näin kauaa poissa kotoa. Suomi ei ole enää kotini, ehkäpä siksikin, että minulla ei ole koskaan siellä mitään kiinteää paikkaa ollutkaan. (Menihän Oulussa yli 30 vuotta, mutta siellä olin vain tilapäisesti, ensin opiskelemassa ja sitten töissä…)

En lennä tänään Mallorcalle, vaikka kuvasta voisi niin päätellä, vaan seuraavalla lennolla, joka on pienin kirjaimin alapuolella, Madridiin.

Vuelta

Tilapäivitys

img_1586

Eilen kiersimme saaren ympäri vastapäivään hakiessamme hyvää säätä. Ensin poikkesimme tietysti Icodin lampputehtaaseen, joka on elämys, kannattaa käydä! Missään en ole nähnyt niin suurta ja monipuolista valikoimaa valaisimia. Sieltä löytyy myös varaosia kaikenlaisiin lamppuihin. Paikka on päätien varressa ennen Icodia ja juuri ennen uutta El Tanquén tielle johtavaa liikenneympyrää.

img_1585

Etelässä ei satanut, mutta tuuli oli viileä, rannan tuntumassa voimakas. Rantailmaa ei siis löytynyt vieraille, jotka ovat vielä muutaman päivän pariviikkoisesta lomastaan saarella.
– Teidellä on lumi: se oli odotettavissakin nyt kovien sateiden ja ilman viilenemisen seurauksena.

Kommenteissa kysyttiin asumispaikan ja asunnon valinnasta Teneriffalla. Vastaanpa nyt heti, omista näkemyksistäni. Ensinnäkin, Teneriffahan on maailman paras paikka asua. 🙂
Minulla ei ole “kiinteitä siteitä” Suomeen muuta kuin siellä asuvat kaksi poikaani ja äitini. Mitään kotipaikkaa tai juuria kovin syvälle minnekään paikkakunnalle Suomessa minulla ei ole. En siis kaipaa Suomeen, siellä voi käydä lomalla omiaan tapaamassa. Teneriffa valikoitui asuinpaikakseni osin sattumalta ja siten, kuten monella muullakin: saareen ihastuu ensi silmäyksellä. Aiemmin olin kyllä käynyt Gran Canarialla, mutta se ei innostanut.
Maailman paras ilmasto, eternal primavera, sehän se on tärkeintä. Istun tässä villatakki päällä, ulkoa hohkaa sateen jäljellä viileää, on pilvistä, +18, nyt on talvi. Tämä on kuitenkin kaukana Suomen talvesta, lumesta ja pakkasesta, liukkaista keleistä, sinne en halua.
Teneriffalla paras seutu on tietysti tämä vihreä ja vehreä pohjoinen rannikko, jossa on turistien lisäksi myös paljon paikallisasutusta ja paikallista elämää. Lisäksi meillä on täällä melko rauhallista ja turvallistakin, onneksi. Orotavan laakson kauneus hivelee silmiä ja sydäntä. Kun Santa Cruzista päin saapuu ja Orotavan laakso avautuu eteen kaikessa kauneudessaan – oli sitten päivä tai yö timanttisine valoineen – tulee tunne, että nyt saavutaan kotiin.

Asuntoa kannattaa etsiä pitkään ja hartaasti. Meillä Orotavan talon löytymiseen meni noin puoli vuotta. Etsintävaihe olikin tosi mielenkiintoinen, näimme asuntoja ja asumistyylejä laidasta laitaan, kuulimme sydäntäsärkeviä tarinoita elämästä (syitä siihen, miksi asunto oli myynnissä), näimme luksusasuntoja ja homeisia purkukunnossa olevia rakennuksia, raunioitakin. Tapasimme monenlaisia ihmisiä, kanariot tapansa mukaan ystävällisimpiä kaikista.
Minä halusin talon, josta näkyy Teide ja meri, ja jossa on uima-allas. Nämä kriteerit täyttävä talo lopulta löytyikin. Asuinpaikkaan olen hyvin tyytyväinen, kohta tulee kaksi vuotta täyteen täällä Orotavan chaletissa.

– Espanjan kieleen olen ihastunut jo vuosikymmeniä sitten Nicaraguan kahviprikaatilla ja Etelä-Amerikkakin kiinnostaa; Kanarian saaret ovat tavallaan puolessa välissä matkalla sinne. Kuka tietää, vaikka matka vielä joskus veisi sinne suuntaan?

Asuinpaikkani valitsin siis aika paljon tunteen ja intuition perusteella, en niinkään järjen tai rationaalisen ajattelun. Mutta kumpi sitten loppujen lopuksi on tärkeää?

Kotona taas

Tilapäivitys

image

¡Hola Padre Teide! Saavuin kotiin klo 3 aamuyöllä. Niin siinä kävi, että tuli matkustettua melkein vuorokausi Suomesta tänne odottelut mukaan lukien. Pahinta oli, että Vueling oli tuntikausia myöhässä, ja se joutui laskeutumaan etelän kentälle, vaikka ensisijainen tarkoitus oli tulla Tenerife Nortelle. Pohjoisen kenttä kuitenkin sulkeutuu klo 23, eikä siellä ole mitään toimintaa yöaikaan.
Lentoyhtiö järjesti kuljetuksen Reina Sofialta Santa Cruzin kautta Tenerife Nortelle. Siellä onneksi olivat ystävät vastassa ja pääsin kotiin.

Paluu

Tilapäivitys

image

Paluumatkalla ja taas kahden pompun kautta: Oulu – Helsinki – Barcelona, jossa vielä odotan jatkolentoa Vuelingilla Teneriffalle. Se on myöhässä. Muistankin, että Vuelingilla on ollut viime aikoina ongelmia. Saa nähdä, milloin täältä kotiin pääsee…