Kemistä Ouluun

Tila

keas

Palasin Kemistä Ouluun. Tunnin junamatka, tällä kertaa ekstra-luokassa oli mukava kokemus: juna oli siisti, aikataulut pitivät, oma yksittäinen istumapaikka yläkerrassa oli rauhallinen.

Kemin asemalta on sieltäkin paljon muistoja. Muistatteko te sitä aikaa, kun asemarakennuksen pohjoispuolella oli vuosia – vuosikymmeniä – kioski? Se oli lapsuudessani mielenkiintoinen houkuttavine näyteikkunoineen.
Minulla on edelleen, nyt Teneriffalla, nalle, jonka isäni osti minulle tuosta kioskista, vuosikymmeniä sitten.

Ja niin monet kerrat olen matkustanut Kemin asemalta paitsi pohjoiseen ja etelään myös Tornioon kiskoautolla. Lasteni kanssa matkustimme tuolla kiskoautolla isovanhempien luokse. Tuolloin juna pysähtyi myös välipysäkeillä eli seisakkeilla. Toivottavasti yhteys Tornioon saadaan uudestaan toimimaan, kuten on suunniteltu.

Kanariansaaria pyyhkii taas calima-aalto Saharasta. Teneriffallakin näkyvyys on huono tänään ja siivottavaa riittää terasseilla.

Kemissä

Tila

kemis

Matkustin junalla Kemiin. Viileää, eilen päivällä oli noin 7 lämpöastetta. Syksy näyttää olleen värikäs, mutta nyt osa puista on jo pudottanut lehtiään tuulen avustamana. Suomen aamu-uutisten mukaan Kainuussa on saatu paikoittain myös vähän lunta. Tänään Kemissä aamulla mittari näytti +2,8.

Kanariansaarilla korjataan vielä Hermine-myrskyn vaurioita. Naapurisaarella Gran Canarialla myrsky ja sade olivat voimakkaita. Myös Teneriffalla Güimarissa on satanut paljon ja se on aiheuttanut pitkiä sähkökatkoksia ja siten ongelmia asukkaille.

Säätiedotus lupaa Teneriffalle viikonloppuna 21-26 lämpöastetta, ajoittaisia sadekuuroja. Vielä viikko, niin pääsen takaisin lämpimään!

P.S. Kävijälaskuri toimii edelleen, hyvä.

Muistelua

Tila

ot

Viileää syksyä Oulussa.

Oulu 10 on palannut remontin jälkeen jälleen omalle paikalleen Torikadulle.

Kävimme poikani kanssa syömässä nepalilaisessa ravintolassa. Kylläpä tulvahti muistoja mieleen. Samassa paikassa olen syönyt elämäni ensimmäisen pizzan – silloin paikka oli pizzeria – kurssikavereiden kanssa vuonna 1981.
En sitten ollenkaan päässyt nepalilaiseen tunnelmaan muisteluiden takia.
– Täällä Oulussa minulla on muutenkin se hankaluus että niin monessa paikassa tulee mieleen vanhoja asioita. Yli 30:ssä vuodessa elämässä ehtii tapahtua paljon.

Pieni vilkas kolmevuotias pitää onneksi mummon kiinni tässä hetkessä ja antaa paljon ilon hetkiä.

Ilta

Tila

noc

Kuvissa Asemakatua ja Isokatua illan hämärtyessä, siihen aikaan kun olin palaamassa lapsenlapsen luota.

Parin päivän myrsky Hermine Kanariansaarilla on ohi. Vaikka maksimivaroitus oli voimassa, Teneriffa ja siellä etenkin Orotava jäi vähille vaurioille, sai vain sadetta, mitä luonto pitkän kuivuuden jälkeen kovasti tarvitsi. Santa Cruzissa ja saaren etelässä satoi runsaammin.
Hermina jylläsi voimakkaimmin Gran Canarialla ja La Palmalla sekä El Hierrolla. Näillä saarilla oli tulvia ja maanvyörymiäkin. Sadekuurot jatkuvat tänäänkin.

Lentoja oli peruttu myös Teneriffalla, etenkin pohjoisen kentällä. Olipa onni, että satuin matkustamaan muutamaa päivää ennen myrskyä, jolloin lentoliikenne toimi normaalisti.

Näinä päivinä (itse asiassa eilen) tuli täyteen 13 vuotta siitä, kun muutin Teneriffalle.

P.S. Kävijälaskurista: Jo kaksi kertaa on käynyt niin, että kun 300 000 on tullut täyteen, laskuri on lakannut toimimasta ja laskenta on täytynyt aloittaa nollasta. Saapa nähdä käykö taas samoin!

Oulussa mummoilua

Tila

Oul

Oulussa on syksyn tuntua, punaisia ja keltasävyisiä syksyn lehtiä, viileähkö, mutta aurinkoinen sää. Viikonloppu on mennyt mummoiluhommissa, lapsenlapsen kanssa.

Kanariansaaria uhkaa myrsky, jo eilen annettiin alerta maxima, maksimivaroitus mahdollisista myrskyn aiheuttamista ongelmista. Teneriffallakin on satanut, ainakin etelässä, rankasti. Pohjoisessa sadetta on ollut, mutta ei mitään myrskyä, ainakaan tähän asti.

Helsinki-Vantaa

Tila

ap

Olen Suomessa. Yön vietin lentokenttähotellissa: Ouluun on pitkä matka täältä Helsingistä ja lennot harvoin sopivat samalle päivälle – yölentoja en halua. Kuvan taksi ei liity asiaan, tuli vahingossa paikalle. Sitä paitsi täällä Helsingin seudulla ei kannata ajaa taksilla, hinnoittelu on omituista ja kallista. Kerran olen kokeillut.

Helsinki-Vantaan kenttä (onkohan se muuttanut nimenkin?) on ollut remontissa, joka kuuluu jatkuvan edelleen. Lähes kaikki on muuttunut. Paras muutos on uudet turvatarkastuslaitteet, joihin ei tarvi ottaa enää mitään pois laukuista. Helpottavaa ja nopeaa!

Sää on viileähkö, kymmenisen astetta, päivällä lämpenee hieman. Syksyn tulon huomaa, puut pudottelevat lehtiä ja niissä on punaisen ja ruskean sävyjä.

Täällä kuulee hyvin paljon venäjän kieltä ja sitä puhuvilla on paljon matkalaukkuja mukanaan.
Maailmantilanne huolestuttaa! Sodanuhkaa lietsotaan?
Maailma on hullu, sairas!

Tänään Ouluun.

Malagassa

Tila

malag

Näkemiin taas Teide ja Teneriffa, palaan pian!

Lento Teneriffalta Malagaan meni hyvin ja on sopivan lyhyt. Olin tilannut valmiiksi taksin (pieni auto piti olla), mutta tulikin kookas pikkubussi peräkärryineen. Hieman huvitti, kun pieni käsipakaasini laitettiin lukon taakse kärryyn. Olin ainoa matkustaja.

Lentokentän lähihotellissa (Ibis) vietin yön. Sää oli ainakin yhtä kuumaa kuin Teneriffalla, joten illan pysyttelin hotellissa.

Pian kentälle ja tällä kertaa lennän Finnairilla Helsinkiin.

Matka alkaa

Tila

tel

Taas Tellervo matkustaa. 🙂
Sain hieman nuhteita lähtöportilla siitä, että tarjeta de embarqueta ei tahtonut löytyä koneelta. Otin moitteet mukisematta vastaan vaikka todellakaan en ole varannut matkaa Tellervon (toinen etunimeni) nimellä. Mutta täällä se ilman muuta tulkitaan ensimmäiseksi sukunimekseni. Lippu löytyi lopulta.

Miksi en tehnyt check in:ä netissä? Siksi, että minun on esitettävä certificado de viaje, matkaa varten kaupungintalolta hankittu todistus siitä, että olen residentti ja kirjoilla Orotavassa. Periaatteessa sen pitäisi olla sähköisenä ja automaattisesti luettavana virkailijoilla, mutta eipä vain ole vielä tähän mennessä ollut.

Tämän päivän lento suuntautuu Malagaan. Aamu-uutisten mukaan siellä on sadetta ja myrskyäkin, toivottavasti ei turbulensseja!

Jatkuu Malagasta…

Matkavalmisteluja

Tila

nube

Mikä ihana vaaleanpunainen (kuvassa enemmän oranssi) aamupilvi taas! Appelsiinit ovat kypsymässä, kuten yleensä loppusyksystä.

Minulla on meneillään matkallelähtövalmistelut. Huomenna aloitan matkan Suomeen, useammalla pompulla, se on miellyttävämpää. Matkustan taas vain käsipakaasilla, mutta nykyään Finnair ei salli kuin 8 kg sen painoksi. Pakollinen elektroniikka: IPad, sähköhammasharja, puhelin ja laturit vievät suuren osan sallitusta painosta. Suomeen pitää ottaa jo lämpimiä vaatteita, mutta niihin ei voi vielä täällä helteessä pukeutua. Ensimmäinen pomppu on Malagassa. Sielläkin on vielä kuuma.
Siis metodi on: pakkaa, punnitse, pura, pakkaa uudestaan! Pikkutuliaiset lapsenlapselle täytyy tietysti mahtua mukaan.

Eilen on satanut rankasti Santa Cruzissa, tiet ovat tulvineet ja katuihin on tullut vaurioita. Meillä on terveydenhuoltokäynti tänään Santassa, toivottavasti kadut ovat jo kunnossa.

Uutisissa on muutaman päivän puhuttu La Palman tulivuorenpurkauksen vaurioiden korjauksesta. Kotinsa menettäneet ovat järjestäneet mielenosoituksia, koska uusia asuntoja ja luvattuja korvauksia ei ole vielä saatu. Viranomaiset kertovat, että 139 asuntoa on jo luovutettu, mutta tuhoutuneita asuntoja on huomattavasti enemmän, joten moni on vielä tilapäisasunnossa.

Aviso amarillo

Tila

para

Kuvat ovat Duraznosta ja La Pazin näköalatasanteelta eilen alkuillasta.
Etelässä päin ja siis vuorilla oli tummia pilviä ja muutamia pisaroitakin ripotteli Orotavassa. Meren yllä oli vielä sininen taivas ja poutapilviä.

Tänään saamme ehkä sadetta, sillä La Palmalle ja Teneriffalle on annettu keltainen sadevaroitus. Gran Canarialla on satanut rankasti jo eilen.

Tänään täytyy alkaa pakata käsipakaasia. Suomen matka alkaa ylihuomenna. Matkustan taas hyvin vähin tavaroin, sillä se on helpointa. Tällä reissulla viivyn, jos kaikki menee suunnitellusti, vain kaksi viikkoa, mikä on riittävästi Suomessa.

Kun muutin Teneriffalle lähes 13 vuotta sitten, mietin, mitä tulen Suomesta kaipaamaan. Tiedän elämänmuutoksen tai maailmalle lähdön teoreettiset vaiheet: kuherruskuukausi, kulttuurishokki, hyväksyminen ja varsinainen sopeutuminen.

Minun tapauksessani nämä eivät ole toteutuneet. En ole kokenut kulttuurishokkia, vaan olen siirtynyt suoraan hyväksymis/sopeutumisvaiheeseen. – Me 1970-luvun nuoret kasvoimme maailmankansalaisiksi.

Täällä on ollut hyvä asua nämä vuodet. Toivottavasti jatkossakin. En kaipaa Suomesta sinänsä mitään. Ehkä siksi, että muuttojen takia en ole mistään kotoisin, enkä siis ole juurtunut mihinkään. Ainoa, keitä ikävöin ovat siellä asuvat lähiomaiset: kaksi poikaani, lapsenlapsi, äitini.
Siksipä sinne matkustan taas.