Viikonloppu

Tila

com

Ruokakuvia viikonlopulta: Doradaa, kultaotsa-ahventa, paistoimme kotona terassilla muurinpohjapannulla.
La Matanzan Pa’ Picar -guachinchessa ateriaan kuului liekitettyä chorizo-makkaraa, paistettuja juustoja erilaisilla salsoilla, pinaattikroketteja ja solomilloa karamellisoidulla sipulilla ja omenahillolla.

Olemme palaamassa ”uuteen normaaliin”, Teguesten romeríaa on vietetty eilen. Aamu-uutiset näyttivät kuvaa juhlinnasta. Vielä arveluttaa osallistua joukkotapahtumiin, sillä, kuten tiedämme, korona ei ole kadonnut.

Hintojen nousu on aiheuttanut sen, että mm. Teneriffalla vuohien kasvattajat ja juustontuottajat ovat vaikeuksissa, koska rehu on kallista. Elintarvikkeet, sähkö, polttoaineet: kaikki hinnat ovat nousseet.

Ranskan vaalit ja Ukrainan sota hallitsevat uutisia tänään.

Guachinche

Tila

cas

Pitkästä aikaa kävimme almuerzolla, lounaalla, guachinchessa, La Casonassa Orotavan kaupungin yläpuolella. Moni guachincheista on kiinni maanantaisin, mutta onneksi löysimme tämän, joka oli avoinna. Emme pettyneet ruoan suhteenkaan. Ropa vieja, huevos estampidos ja queso asado olivat kaikki maukkaita, viinistä puhumattakaan. Kaikki hyvää. Lasku kolmelle henkilölle teki hieman yli 30€, siis edullista myös. Täytyisi useamminkin harrastaa tätä meidän Pohjois-Teneriffan omaa ja ainutlaatuista ruokakulttuuria, käydä useammin guachincheissä. Onhan se paikallisen elinkeinon kannattamista myös.

Huoltoasemien polttoaineiden hinnoittelua aletaan tarkistaa, jotta hallituksen myöntämä alennus tulee oikein käytetyksi kuluttajille. Jotkut huoltamot ovat nostaneet hintoja liikaa hyötyäkseen alennuksesta.

Tänään varoitetaan voimakkaasta merenkäynnistä ja suurista aalloista. Aallonmurtajalla otetut selfiet ovat vieneet monta turistia ikuisiksi ajoiksi meren syvyyksiin.

La Palmalla ryhdytään kunnostamaan laavan vaurioittamaa rantatietä Los Llanos de Aridanen ja Tazacorten seuduilla.

Länsi-Saharassa Marokon ja Polisarion (Länsi-Saharan vapautusliike) välillä tilanne on kärjistynyt taas.

Ukrainan sodassa puhutaan jo kemiallisista aseista. Pelottavaa.

Almuerzo

Tila

Alm

Kävimme sunnuntailounaalla guachinchessa Santa Ursulassa, samalla systeemillä kuin aiemminkin: ajellaan summanmutikassa jonnekin vuorille ja mennään siihen guachincheen, joka sattuu tulemaan reitillä vastaan ja on avoinna. Santa Ursulasta löysimme ennen käymättömän viihtyisän pienen paikan, jossa söimme vuohenjuustoa, revuelto con chorizoa (paikallinen pyttipannu), carne de cabraa (vuohenlihaa) ja quesillo con naranjaa (juustokakkua appelsiinilla maustettuna) ja maistoimme tietysti myös talon viiniä. Se, löytääkö paikan toista kertaa, ei ole varmaa, mutta valinnanvaraa guachincheissa on lähialueilla.

Turismin tulevaisuudennäkymät saarilla ovat paranemassa. Ensi talvesta odotetaan jo hyvää turismikautta. Kesä on perinteisesti ollut saarilla hiljaisempaa ulkomaalaisten turistien suhteen, sillä Välimeren kohteet vetävät silloin.

Korona vähenee, mutta epidemiologien mukaan maskeista ei ole vielä syytä luopua. Lasten rokottamisessa on nyt tullut ongelmaksi se, että osa vanhemmista, tosin vähemmistö, ei salli rokotuksia lapsilleen. Tämä ongelma on tullut esille etenkin eroperheissä, joissa vanhemmat ovat keskenään eri mieltä asiasta.

Guachinchessa

Tila

Guac

Perjantaina kävimme pitkästä aikaa tutussa Franin guachinche-bodegonissa Matanzassa. Tämä on ainoa paikka, missä olen saanut kastanjakroketteja. Uutta viiniä maistelimme garbanzon kanssa. Hyvää oli taas kaikki.

Calima onkin sitten sumentanut maisemia lauantain ja sunnuntain ja sama tilanne jatkuu vielä tänäänkin. Hiekkapölyä on laskeutunut kaikille pinnoille eikä ulkoilla ole oikein voinut tai halunnut, sillä keuhkoille pöly ei ole hyväksi.

Aamu-uutisissa kerrottiin, että suunnitelmissa on avata – kuudenkymmenen vuoden tauon jälkeen – lentoreitti vesitasokoneella (hydroavión) välille Teneriffa – Gran Canaria – La Palma. Koelentoja on jo tehty, vaikka liikennöinti alkanee vasta lokakuussa. Tämä liikennöintimuoto on tarkoitettu paitsi turisteille, myös yritysmakustajille. Koneeseen mahtuu 16 matkustajaa ja henkilökuntana on mekaanikko ja pilotti.

Teneriffan talvi

Tila

invi

Teneriffan talvi on lähes kuin suomalainen kesä (hellekesä poislukien). Illalla villatakki/kevyttoppatakki tai pitkähihainen on tarpeen, mutta päivällä auringon paistaessa on lämmintä, yleensä ainakin +20. Sanotaanhan meillä täällä olevan maailman paras ilmasto!

Manner-Espanjassa on talvella kylmää, pohjoisessa luntakin ja tällä hetkellä mm. Baskimaassa, Navarrassa ja Riojassa tuhoja aiheuttavat voimakkaat tulvat. Joet siellä tulvivat runsaiden sateiden seurauksena.

Kävimme eilen ystävien kanssa syömässä Barranco Las Lajasissa, Carlosin guachinchessa. Korona-aikana emme ole tuossa hyväksi kokemassamme paikassa käyneet. Muutoksia oli tapahtunut, pöytiä oli lisätty ja uusi terassikatos tehty. Lounasaikaan paikallista väkeä tuli syömään terassin täydeltä. Ruoka oli maukasta, kuten aina. Talon tortilla on mehevää ja maukasta, carne de fiesta maistui myös. Uusi viini oli erityisen hyvää!

La Palman tulivuorenpurkaus on kestänyt nyt 85 päivää. Laavan alle on jäänyt 1223 hehtaaria. Noin 2900 rakennusta on vaurioitunut tai tuhoutunut. Vuori on rauhallisempana, mutta aktiviteetti ei ole vielä loppunut.

Matkalla + guachincheista

Tila

fin

Nyt olen menossa viikon kestävälle pääsiäislomalle Suomeen. Viikkoturistiksi.😊

Kirjoitan tätä Norwegianin koneessa, joka on menossa kohti Arlandaa (sieltä jatko Helsinkiin). Mietin, mitä guachincheja lähietäisyydellä Puertosta tulisi minulle mieleen ja mistä paikoista olen pitänyt.

Yleensä ottaen guachinchet ovat viinintuottajien ruokapaikkoja, perheyrityksiä, ja he ovat omavaraisia paitsi viinin, myös monien muiden elintarvikkeiden suhteen. (Tiesithän, että viini on meillä elintarvike 😉 ). Aukioloajat vaihtelevat, joten parasta on soittaa ja kysyä. Monilla guachincheilla on nettisivutkin. Kaikki eivät ole ”autotalliravintoloita” vaan erilaisiin rakennuksiin sijoitettuja. Ruokalista ei monestikaan ole pitkä ja usein sitä ei ole kirjoitettuna, vaan tarjoilija kertoo (usein nopeasti), mitä saatavilla on. Joissakin paikoissa on ruokalistat. Hinnat ovat yleensä edullisia ja palvelu ystävällistä.

Bodegón Albarote (löytyy googlaamalla ja FB:stä) on lähellä La Villan ja El Trompon ostoskeskusta, muutama sata metriä Shellin huoltoasemalta La Veraan päin. Siellä on miellyttävä ja erilainen miljöö, hyvä ruoka ja iloinen palvelu.

Orotavan alueella guachincheja on useita. Ajattelen, että jos ajaa Titsalla Orotavaan ja jatkaa taksilla, kuljettaja tietää paikkoja.

”El Ramal” ja ”Tenedor y Cutchara” ovat Orotavassa. Niissä olen kerran käynyt, mutta toista kertaa en mene. En ole pitänyt ruoasta tai paikasta. Samoin paljon mainostettu ”El Cubano” ei ole minulle mieleen, sillä siellä olen saanut raakaa lihaa. (Olisi tietysti pitänyt valittaa!).

Orotavan yläpuolella Teiden tiellä on El Caminero – löytyy googlaamalla (ja muitakin on niillä tienoin, minulle vieraampia), Caminerossa olen saanut hyvää ruokaa, tosin vuosia sitten.

Santa Ursulan ja Matanzan yläkylillä on paljon guachincheja. Jos ei halua ajaa taksilla Puertosta saakka, kannattaa mennä Orotavasta Titsan 101 kyytiin ja jäädä jommalla kummalla kylällä pois. Ylämäkeen voi sitten ajaa lennosta otetulla taksilla, joka varmasti tietää paikalliset guachinchet. Santa Ursulassa on Bodegón Los Chamos (hyvä ensalada tibia ja revitty liha). Matanzassa yksi suosikkipaikkojamme on Tasca El Rincón de Fran (paras viini!). Franin paikkaa vastapäätä on guachinche, jonka nimeä en muista, mutta hyvää oli ruoka sielläkin. Yksi, vähän erilainen, mutta hyvä, on Guachinche Pa’Picar (liekitetty chorizo alkupalana). Nämä kaikki löytyvät googlaamalla.

Uusin löytö meille oli blogissa viimeksi mainittu La Rampa Santa Ursulassa. Se on ”oikea” autotalliravintola, löytyy googlaamalla sekin.

Nämä kaikki mainitut ovat nyt nopeasti muistista heitetyt. Aukioloajat vaihtelevat, monet ovat yhden päivän viikosta kiinni, usein maanantain. Loppuviikolla (ke-su) paikat ovat varmimmin auki.

Edellä olen esittänyt vain omia mielipiteitäni. Hyvin monia paikkoja jää mainitsematta ja joku voi olla toista mieltä mainituista. Menkäähän siis ja kokekaa itse!

Uusi paikka

Tila

ram

Suosittelen seuraavaa etsintämenetelmää: Kun haluat ystävien kanssa lounaalle ja käytössä on auto, kannattaa suunnata joko Santa Ursulan, Victorian tai Matanzan yläkylille, jonnekin, jossa ei ole aiemmin tullut käytyä. Pikkuteiden varrelta löytyy erilaisia guachincheja, joista saa edullista ja hyvää ruokaa ja juomaa.

Eilen löysimme uuden paikan Santa Ursulasta. Meitä oli neljä henkilöä, lasku teki 34,30€. Erityisen hyvää oli garbanzo de mariscos (= ropa vieja), jota söimme alkuruoaksi. Kaikki muukin oli maittavaa, paikka siisti ja palvelu ystävällistä. Hyvä löytö, taas kerran!

– Puerton turistipaikoissakin saa ehkä hyvää ruokaa, mutta hintaa on paljon enemmän. Ja aidompi miljöö löytyy vuorilta.

P.S. La Rampa = ramppi

Pinolere

Tila

pino

Tänään pistäydyimme Pinoleren juustoferiassa. Siellä oli tarjolla monenlaisia juustoja ainakin Teneriffalta, El Hierrolta, Gran Canarialta ja Fuerteventuralta. Hunajaa ja viinejä sekä leivonnaisia myytiin myös. Tietysti näytteillä oli myös vuohia ja parilla ylimmäisellä tasanteelle koiria, mutta niitä emme käyneet katsomassa – pelkään koiria.

gu
 

Paluumatkalla poikkesimme guachinchessä Orotavassa: uusi paikka meille. Tämä paikallisten suosima guachinche on nimeltään El Divorcio. Se sijaitsee samalla kadulla kuin Orotavan Las Dehesas -terveyskeskus, siitä kivenheitto kaupungin keskustaan päin.

Guachinche

Tila

tim

Taas löytyi guachinche, jossa en ole aiemmin käynyt. Minut ja ystäväni vei sinne jardinero, täkäläiseen lounasaikaan. Väkeä oli paljon, kaikki paikallisia ja puheensorina oli kova. Ruoka ja viini olivat tässäkin paikassa hyviä ja edullisia. Kun on löytänyt nämä viinitilallisten ruokapaikat, ei enää mielellään syö turistiravintoloissa, joissa hinta on korkea (ainakin täkäläisittäin) ja laatukin monesti vähän niin ja näin. Voi viikkoturistiparkoja, jotka eivät tiedä mitään guachincheista!

Missä tämä paikka oli? Teiden tietä ajeltiin ensin Orotavan kaupungin yläpuolella olevaan liikenneympyrään, josta käännyttiin Realejokseen päin ja sitten kohta noustiin ylemmäs rinteeseen… Epätarkka ohje, mutta siellä se oli.

P.S. Äänekkäästä puheensorinasta tuli vielä mieleen kokous, johon pari iltaa sitten osallistuin. Se oli erään asuinkerrostalon comunidadin kokous. Täällähän ei ole asunto-osakeyhtiöitä, vaan asuntojen omistajien yhteisö (comunidad) päättää talon asioista.
Näissä comunidadin kokouksissa on mahdotonta pysyä kärryillä keskustelusta. Kaikki puhuvat, koko ajan ja yhteen ääneen. Se on kaoottista. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta comunidadin kokouksessa. Sitten myöhemmin saapuvasta pöytäkirjasta täytyy yrittää selvittää, mistä oli kysymys!

Guachinche

Tila

pap

Lauantain iltaohjelmamme oli seuraavanlainen – jo perinteinen: kokosimme autolastillisen ystäviä ja lähdimme kohti Matanzaa, josta löytyy useita hyviä guachincheja. Ajelimme mutu-menetelmällä seudun mutkaisia teitä jyrkkiä mäkiä ylös ja alas, emme menneet aiemmin käytyihin paikkoihin, vaan löysimme taas uuden: Guachinche Pa’ Picar, C/Arrayán, 49, La Matanza.

Hyvä guachinche: Painetut ruokalistat (ei yleistä), paljon valikoimaa, ystävällinen tarjoilu, paikallinen hyvä viini.
Söimme erilaisia kroketteja (croquetas) täytteenä mm. vuohenjuusto ja karamellisoitu sipuli tai pinaatti, kaikki maukkaita. Maistoimme myös makkaroita, mm. chistorras ja morcilla dulce.
Jälkiruokana oli viikunamoussea, hyvää sekin.
Maukasta ruokaa, hyvää seuraa ja edullinen paikka!